Pyeongchangin talviolympialaisten naisten slopestyle kisa oli suomalaisnäkökulmasta menestys. Enni Rukajärven pronssinen mitali toi Suomelle kisojen toisen ja historian 163:n olympiamitalin. Pääpuheen aihe oli kuitenkin kisan aikaan vallinneet sääolosuhteet.
Kisa vedettiin läpi todella rankassa tuulessa ja ajoittain jopa hengenvaarallisissa olosuhteissa. Moni kilpailuun osallistuneista oli sitä mieltä, että kisaa olisi voinut jopa siirtyy tai keskeyttää. Enni Rukajärvikin kaatui ensimmäisen laskunsa ja oli lähellä keskeyttää koko kilpailun.
Tuuli riepoitteli lumilautailijoita ja teki olosuhteet kovin epätasaiseksi. Myös kisaa sivusta katsoneet olivat kauhistelleet tilannetta, mutta tuomaristo päättyi jatkamaan kilpailua. Yleinen mielipide oli koko kilpailua vastaan ja useat kilpailijat kertoivat pelänneensä itsensä ja muiden kanssa kilpailijoiden puolesta. Yksi asia on ainakin varma, kisa ei saanut sille kuuluvaa arvoa.
Koko Olympia-aate ja sen perusperiaatteet ovat unohtuneet kovan paineen alla. Enää pelkkä suoritus tai urheilija ei riitä, vaan olympiabrändistä jokainen haluaa oman osansa.
Raha ja media
KOK on pöhöttönyt ja korruptoitunut järjestö, kuten FIFA:kin. Olympialaiset ovat kasvaneet jo niin suureksi tapahtumaksi, että sen järjestämiseen on enää vain muutamilla varaa tai halua. Vai vieläkö luulet näkeväsi Helsingin, Tukholman, Chamonixin tai Cortina d’Ampezzon järjestävän kisoja. KOK kassa jatkaa kilisemistään, kun kisat viedään tulevaisuudessakin sinne, missä rahaa on. Lisäksi KOK on myös riippuvainen sponsoreidensa tuesta. Kalliista kisoista jää nykyään jäljelle vain rapistuvia rakennuksia ja kilpailupaikkoja.
Olympialaisten perusperiaatteet ovat hautautuneet syvälle politiikan, rahan ja median lonkeroiden alle. Olympialaiset ovat osa isompaa poliittista suhmurointia, jolla haetaan myönteistä julkisuutta, siirretään ajatuksia kansalta ikävistä asioista myönteisiin tai yritetään lämmittyy eri maiden suhteita. Kuulostaako Venäjän valtiojohtoinen dopingohjelma tai Pohjois-Korea tässä kohtaan tutulta.
Suurin syy on varmasti raha. Amerikkalainen NBC on maksanut olympialaisten lähetysoikeuksistaan n. 960 miljoonaa dollaria. Sen lisäksi se on hankkinut oikeudet olympialaisiin vuoteen 2032 saakka. Sopimuksen arvo on n. 7,75 miljardia dollaria eli noin 1,2 miljardia per kisat. Kanavalla, jolla on varaa työntää tällaisiä summia olympialaisten televisiointiin, haluaa varmasti vastinettakin rahoilleen. Oman lusikan soppaansa heittävät myös sponsorit, jotka ovat ostaneet kallista mainosaikaa ja haluavat näkyvyyttä ja vastinetta rahoilleen, ja vieläpä sovittuun aikaan.
Lumilautailu on iso laji. Sen harrastajia löytyy maailmalta joka kolkasta ja viihdearvoltaan se on yksi parhaimmista lajeista. Sen takia sitä halutaan myös lähettää primetimeen, eikä jälkilähetyksenä tai uusintana. Nykymedian ja digitalisaation nopeuden ansioista ihmiset saavat tiedon tuloksista heti. Katsojia on pakko palvella ja lähettää tapahtuma livenä. Tämä luo paineita kisajärjestäjälle, jonka on ”pakotettava” kisa läpi, tyydyttääkseen rikkaat mediajätit ja sponsorit.
Urheilu on myös muuttunut viihteeksi tai oikeastaan sulautunut osaksi siihen. Urheilijat ovat kuin elokuvan näyttelijöitä, aikamme Tapio Rautavaaroja ja Marilyn Monroeta, joiden odotetaan tuovan meille elämyksiä urheilun muodossa. Urheilijoilta vaaditaan koko ajan enemmän elämyksiä. Katsojat luovat markkinat ja siihen tartutaan kiinni.
On ikävää, jos jonkun urheilijan täytyy ensin loukkaantua, ennen kuin muutos tulee. Urheilumaailma sykkii nopealla tahdilla ja nähtäväksi jää pysyvätkö urheilijat sen mukana. Olympialaisten tarkoitus oli juhlia urheilijoiden oma-aloitteisuutta, sitkeyttä ja peräänantamattomuutta, tehokkuutta, täydellisyyden tavoittelua ja vaaran halveksuntaa. Nykyään se juhlii niiden ehdoilla, joilla on paksuimmat lompakot ja isoimmat buffetpöydät.
SUPER SUB - Vaihtopenkin moniosaaja 