Herättelin vanhoja muistoja kiipeilyseinällä tämän jutun myötä. Kävin Pasilassa tekaisemassa haastattelun ja hyppäsin samalla itsekin kiipeilemään. Oli hienoa huomata kuinka sama henki vallitsee vieläkin kiipeilyssä. Kaikkia kannustetaan riippumatta millä tasolla olet. Tämä on hieno arvo ja elementti lajissa.
Oli hauska huomata, että vanhoja ”muuveja” oli vielä jäljellä ”muuvipankisssa”. Tosin muuten kiipeily oli käynyt raskaammaksi, eikä vähiten vuosien mittaan tulleiden lisäkilojen. Joka tapauksessa kiipeily oli edelleen pirun hauskaa. Ensimmäinen ajatus oli, että miksi ihmeessä lopetin tämän harrastuksen aikoinaan.
No ikinä ei ole liian myöhäistä aloittaa. Kiipeilykeskuksella kuulin vanhimman kiipeilijän olevan 82-vuotias, joka oli aloittanut harrastuksen vasta eläkeiällä. Joten lupaan ottaa vanhan harrastuksen uudelleen haltuun ja nousta ainakin samalle tasolle millä olin ennen.
Tässä vielä linkit juttuuni, jos aihe kiinnostaa.
SUPER SUB - Vaihtopenkin moniosaaja 